Pankkiala pyrkii aktiivisesti integroimaan tekoälyteknologioita, koska niillä on suuri potentiaali lisätä toiminnan tehokkuutta, parantaa asiakaspalvelua ja optimoida sisäisiä prosesseja. Sen sijaan tekoälyn soveltaminen pankkialalla herättää erilaisia oikeudellisia kysymyksiä, jotka edellyttävät huomiota ja asianmukaisen oikeudellisen kehyksen kehittämistä. Tekoäly auttaa analysoimaan paljon lainanottajiin liittyvää tietoa, jotta luottokelpoisuus voidaan arvioida oikein, mikä vähentää maksulaiminlyöntien mahdollisuutta. Tekoälypohjaiset järjestelmät havaitsevat reaaliaikaiset petokset asiakastapahtumissa, mikä takaa paljon turvallisemmat rahoitustapahtumat nopeimmalla nopeudella. Tekoälyä käytetään asiakkaiden tarpeiden analysointiin, jotta asiakkaille voidaan tarjota heidän tarpeisiinsa räätälöityjä rahoitustuotteita ja -palveluja. Tämän palvelun avulla automatisoidut järjestelmät voivat tarjota sijoitus- ja omaisuudenhoitoneuvontaa, mikä mahdollistaa tämän palvelun tarjoamisen laajalle asiakaskunnalle. Pankkitoiminnassa käytetään tekoälyä monin tavoin, muun muassa käsittelemällä valtavia määriä asiakkaisiin liittyviä henkilötietoja. Tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä on noudatettava tiukasti. Esimerkiksi Euroopassa on GDPR:ään liittyviä vaatimuksia, ja vastaavia järjestelmiä on muuallakin. Tekoälyä on erityisesti käytettävä eettisten normien mukaisesti: ensinnäkin käytettävien algoritmien avoimuuden osalta ja toiseksi puolueellisuuden välttämiseksi päätöksiä tehtäessä. Tekoäly voi avata merkittävän väylän pankkipalvelujen innovointiin ja parantamiseen. Tätä varten tarvitaan kuitenkin selkeä oikeudellinen kehys, jolla säännellään tietojen käyttöä, tarjotaan kuluttajansuojaa ja vältetään mahdolliset väärinkäytökset, jotka aiheutuvat tekoälyn käytöstä pankkitoiminnassa. Tällaiset oikeat oikeudelliset puitteet auttavat maksimoimaan tekoälyn potentiaalin pankkitoiminnassa ja samalla minimoimaan riskit, mikä auttaa säilyttämään asiakkaiden luottamuksen.